Hyvää uutta vuotta. Neljä viikkoo myöhässä.
Mua väsyttää.
Mulla on ihan julmetun arvoton olo.
Niinku aina.
Huomenna alkaa osastojakso, enkä mä haluu mennä sinne.
Koska se tarkottaa kahta viikkoo erossa mun teristä.
Eilen sain kaks pitkää, itkuista halausta.
Mulle huudetaan liikaa.
Mä en jaksa kuulla muiden suusta, kuinka kauhea ihminen mä oon.
Mä tiedän.
Se on ainoa asia, mistä oon varma tässä maailmassa.
Mä tiedän olevani kamala ystävä. Ja sietämätön lapsi.
Mä tiedän.
Mä tiedän, että mä oon kamala kun en jaksa lähteä mihinkään.
Enkä pysty ottamaan kritiikkiä.
Enkä jaksa tehä mitään mitä multa odotetaan.
